stressiton mieli

Erityisherkkyys ja yhteisöt

Selvitin kouluttajakollegani Karita Palomäen kanssa erityisherkkyyttä tutkimusten, kirjallisuuden ja henkilökohtaisten kokemuste kautta. Artikkeli sopii myös itsensä ei-erityisherkäksi tuntevalle, sillä erityisen herkän aistimukset säätelevät hyvinvointia koko yhteisön eduksi. Siksi erityisherkkää kannattaa kuunnella.

Erityisherkkyyttä tutkinut Amerikkalainen psykoterapeutti Elaine N. Aron kehitti 1990-luvun lopulla termin HSP (Highly Sensitive Person, erityisherkkä) kuvaamaan tavallista herkemmin ulkoisiin ärsykkeisiin reagoivia ihmisiä.

Tälläisiä ihmisiä on Aronin mukaan viidennes väestöstä, lasten osalta enemmän. Ilmiötä ja sen osa-alueita on tieteenalasta riippuen kuvattu lukuisin käsittein: aisti- ja tunneherkkä, aistiyliherkkä, kuuloherkkä, erityisen sensitiivinen, tai erityisen herkät ihmiset. 

Erityisherkän tuntosarvet aistivat alle sekunnissa samassa tilassa olevien ihmisten olotiloja, tunteita, jaksamista ja hyvinvoinnin tilaa. Ne skannautuvat herkän hermoston ansiosta kehoon nopeammin kuin niin sanotun tavallisen hermoston omaavilla. Erityisherkän hermosto käsittelee tietoa huomattavasti aiemmin kuin tavallinen hermosto, se myös ylivirittyy liiallisesta informaation määrästä nopeammin. Siksi erityisherkkää kannattaa kuunnella ja säätää yhteisiä tiloja kaikille sopivammaksi.

Erityisherkkä voi kuulla helposti olohuoneen seinäkellon tikityksen makuuhuoneeseen asti. Hän saattaa kesken kokouksen tuntea, miten sukkahousun sauma alkaa painaa vyötäröä. Erityisherkkä haistaa nenässään ja tuntee keuhkoissaan heikkolaatuisen, ja tunkkaisen työskentelyilmapiirin. Ne ahdistavat herkkää nenää ja keuhkoja.

Vastaavasti hyväksyntää viestittävä katse, hymyilevä suu ja myönteisiä tunteita välittävät tunteensiirrot keventävät nopeasti erityisherkän mieltä.

Hyväksyvän katseen voima on valtaisa.

Kielteisten tunnetilojen siirrossa tapahtuu mielenkiintoinen ilmiö: ne potensoituvat. Ja alkavat tuntua kehossa pian fyysisesti. Siksi sitä, missä tilanteissa tukalia tunteita kokee, kannattaa tutkia.

 

 Mitä kaikkea erityisherkkyys on?

Edesmennyt psykologi ja filosofian tohtori Sylvi-Sanni Manninen löysi Lontoon yliopistossa tutkimustyötä tehdessään uuden ihmis- ja persoonallisuustyypin, yliherkän väri-ihmisen. Vastakohtana jäykemmälle, enemmän järjen kautta prosessoivalle muotoihmiselle väriyksilö reagoi herkästi sellaiseenkin, mitä muut ihmiset tavallisesti eivät huomaa, kuten aikaisemmat esimerkit kuvaavat hyvin.

 

Manninen kertoo kirjassaan Outolintu, erilainen kehittämästään psykologisesta testistä, jonka pohjalta ihmiset jaetaan muoto- ja väri-ihmisiin. Jaottelun perusteluna on se, reagoiko ihminen testissä enemmän muotoihin vai väreihin. Esimerkiksi evolutiivisesta näkökulmasta on havaittu, että vasta kehittyneemmät eläinlajit kykenevät tajuamaan värejä. Tämän pohjalta muoto näyttää selkiytyvän ensin, sitten väri.

 

Aronin mukaan erityisherkän perimmäisiin ominaisuuksiin kuuluu se, että hän tarkkailee ja pohtii, ennen kuin toimii, käsittelee kaikkea enemmän kuin toiset – tiedosti sitä tai ei – ja hän on geneettisesti alttiimpi masennukselle. Erityisherkkyys ei ole sisäänpäin suuntautuneisuutta tai neuroottisuutta. Aron löysi tutkimuksissaan vahvan yhteyden vaikean lapsuuden kokeneiden erityisherkkien ja masennuksen välillä. Monilla erityisherkillä Aron kuvaa olleen vaikean lapsuuden sen vuoksi, ettei kukaan ole ymmärtänyt heidän ainutlaatuisen herkkää luonnettaan.

 

Tämä on kuitenkin yleistys tutkimuksesta, eikä ennusta masennuksen kehittymistä haasteellisen lapsuuden vuoksi. Erityisherkillä ihmisillä on aivoissaan geneettinen muunnos, joka aiheuttaa yleistä serotiinin alhaisuutta, jota stressi laskee entisestään. Sama ominaisuus on löydetty vain kahdelta kädellislajilta: erityisherkiltä ja reesausapinoilta. Geneettisestä muunnoksesta on hyötyä esimerkiksi ympäristöissä, joissa on myrkkykäärmeitä, jolloin erityisherkän myötäsyntyinen käärmepelko voi pelastaa ihmishenkiä. Jos taas haluaa biologian opettajaksi, siitä voi olla haittaa.

Aron pohjaa ajatuksiaan myös tanskalaisen Cecile Lichtin tutkimukseen erityisherkistä, joissa edellä mainittu genettisen muuntelun aiheuttama serotoniitasojen alhaisuus auttaa muistamaan paremmin opitun, tekee tehokkaammin päätöksiä ja toimii yleisesti psyykkisesti paremmin. Aron avaa lisäksi Stephen Suomin tutkimustuloksia erityisherkkyydestä reesausapinatutkimuksen kautta. Tuloksista selvisi, että taitavien emojen kasvattamat herkät reesausapinat osoittivat kehityksellistä varhaiskypsyyttä, stressinsietokykyä ja niistä tuli sosiaalisten ryhmien johtajia.

 

 

Sekä Karita että minä olemme itsekin erityisherkkiä. Tosin eri tavalla. Palomäki tunnisti herkkyytensä joitakin vuosia sitten, ja kertoo kokemuksestaan, että vaikkei mitään ”näkyvää” tapahtunut, toisen ihmisen kehonkieli – kasvojen ilmeettömyys tai vain se, että toinen jostain syystä vältti katsekontaktia, aiheutti voimakkaita tunnereaktioita kehossa. Samoin Mäkiniemellä. Erityisherkällä keholliset reaktiot jäävät helposti päälle, pitkäksikin aikaa ja voivat rajoittaa toimintaa yhteisössä. Mäkiniemi muistaa vuosien takaa vieläkin tilanteen, missä esimies huusi naama punaisena. Henki lähes salpautui ja hetken oli hengitettävä paperipussiin. Toimintakyky meni tunneiksi.

Palomäki kertoo hermojärjestelmän erityisen herkkyyden olevan herkkyyttä ensisijaisesti erilaisille aistiärsykkeille (hajut, maut, äänet, valot, tuntemukset). Se voi olla myös tunne-elämän herkkyyttä, herkkyyttä huomata vivahteita tai kykyä prosessoida tietoa syvällisesti. Kaikilla erityisherkillä ihmisillä ei ole kaikkia ominaisuuksia, vaan jokainen on oma yksilönsä, omine herkkine piirteineen.

Palomäki kuvaa itsellään olevan herkkyyden tiettyihin hajuihin ja voimakkaaseen valoon. Ei voimakkaisiin ääniin. Tosin neljän lapsen äitinä hän on saattanut karaistua erilaisten äänimaailmojen yhteissinfoniaan.

”Lapsena olin ujo ja viihdyin paljon yksin. Iän myötä ujous on helpottunut. Koen ujouden olleen yhden elämäni isoista haasteista siinä mielessä, että sen kanssa olen oppinut elämään vähitellen. Nykyään jopa koulutan ja pidän erilaisia luentoja isoillekin ihmisryhmille. Tätä en olisi lapsena uskaltanut edes kuvitella”, Palomäki kertoo.

Mäkiniemi väänsi jo teinibileissä volyyminappulaa pienemmälle, voi herkästi huonosti mutkaisilla teillä ja ahdistui aikanaan työyhteisöissä, joissa asioista keskusteltiin pääasiassa huutamalla.

 

Erilaisissa yhteisöissä: oman suvun sisällä, koulu- tai työyhteisössä, erityisherkkä henkilö saattaa helposti saada heikon yksilön leiman.

Siitäkin huolimatta, että erityisherkän kokemusmaailman ymmärtäminen auttaisi säätelemään kaikille parempia olosuhteita. Erityisherkkien vahvuutena on voimakas kyky empatiaan, luovuus ja intuition käyttö, uusien ratkaisujen keksiminen ongelmiin. Vastaavasti, erityisherkkien selkärepussa painavat helposti koko yhteisön taakat, maailman tuska sekä murheet raastavat kehoa.

 

Yhdessäolo vahvistaa ja voimaannuttaa.

Erityisherkkyys ei ole sairaus. Erityisherkän hermosto vain kuormittuu tavanomaista voimakkaammin vuorovaikutustilanteista, kohtaamisistaan ihmisistä, keskusteluista, väkijoukoista, voimakkaista tuoksuista,

vilkkuvista valoista, hälinästä, tunnelmaltaan nopeasti vaihtuvista tilanteista, ja kaikesta aistien kautta välittyvästä informaatiosta. Siksi erityisherkän on huolehdittava erityisesti hyvinvoinnistaan.

 

Esimerkiksi NLP:n tarjoamista välineistä erityisherkkä voi hyötyä erilaisten suojien rakentamisesta, rajojen vetämis-, tunteen pyöritys-, tai dynaaminen ja voimakas tunnekierteen katkaisuharjoitusten sekä miellepiirre-editointien kautta. Tiukoissa kielteisiä tunteita nostattavissa tilanteissa huomion suuntaaminen hengityksen kulkuun helpottaa nopeasti oloa.

Herkkyys suhteena

NLP-kursseilla tutkimme usein erilaisten ilmiöiden, tilanteiden ja kokemusten välisiä suhteita. Erityisherkkyyden näkökulmasta tämä voi tarkoittaa vaikka sitä, minkälaiseen suhteeseen erityisherkkä on asettanut itsensä ja ominaisuutensa. Se, miten hän suhtautuu herkkyyteensä, peilautuu väistämättä siihen, miten ympäristö hänet kokee erityisherkkänä. Suurin osa ehkä allekirjoittaa jo toteamuksen siitä, että jos itse hyväksyy itsensä sellaisena kuin on, sen todennäköisemmin toiset ihmiset hyväksyvät itsen kaikkine puolineen.

Nuorempana Palomäki tunnisti ajattelevansa, ettei voinut itse vaikuttaa ympärillään tapahtuviin asioihin ja tapahtumiin. Nyt hän ymmärtää sen olleen vain uskomus, joka todennäköisesti kehittyi, ainakin osittain, siitä syystä, ettei hänen herkkyyttään tunnistettu lapsuudessa, eikä häntä tuettu luottamaan omiin tuntemuksiin, jolloin myös kaikenlainen itsenäinen päätöksenteko ja itseensä uskominen alkoi vaikeutua.

”NLP-kursseilla opitut lukuisat uskomusten työstämistavat auttoivat alkuun, ilman niitä en olisi kyennyt itse tunnistamaan uskomuksia, saati muuttamaan niitä. Kun tarkastelen asiaa ”jälkiviisaana”, huomaan että monissa tilanteissa rajoittavat uskomukseni toimivat myös toissijaisesta hyötynäkökulmasta. Tämä tarkoittaa sitä, että syvimmiltäni itse rajoitin itseäni, vaikka usein herkästi syytin muita ihmisiä tai olosuhteita, miksi en itse voinut vaikuttaa omaan elämääni ja hyvinvointiini. Ja kaiken pohjalla oli se, etten aluksi ymmärtänyt herkkyyttäni enkä myöskään osannut ajatella, että se on luonnollinen osa minua, ja minulla on lupa olla sellainen kuin olen, huokaa Palomäki helpottuneena.”

Synnynnäinen herkkyys

Hermojärjestelmän herkkyys on synnynnäistä eikä herkkyyden astetta voi itse valita. Erityisherkkyys on lahja, jos sen kanssa opettelee elämään erityisellä tavalla, itsensä hyväksyen. Erityisherkkyyttä ei tarvitse piilottaa, rakentaa muuria herkän ytimen ympärille, väheksyä itseä, saati yrittää muuttua “kelvollisemmaksi” yhteisön toiveesta, tai ajatuksesta, että näin kelpaisin paremmin lähelläni oleville ihmisille. Toisenlaisena eläminen, kuin itse kokee olevansa, vie vain omia henkisiä voimavaroja.
Eritysherkänkään hermoston reagoinnin määrä ei ole vakio. Onneksi. Ja voi vaihdella tilanteen mukaan.

 

Palaudu perusteellisesti

 

Erityisherkän avain työssä jaksamiseen on kuormituksen säätely, koska hermoston hyvinvoinnnin näkökulmasta käsin voimakkaat, meluisat yhteisöt ja kiireinen ympäristö voivat lamaannuttaa toimintakyvyttömäksi.

Stressi ja kuormitus lisäävät reagointia ympäristön ärsykkeisiin. Stressaantuneena tavallisesti pienet ja mitättömät asiat voivat tuntua valtavilta, vyöryä kuin ihon päälle, ja herkistää aistit sekä tunteet.

Kuormituksesta palautumiseen kehitimme NAUTI-ohjeistuksen.

N = nuku riittävästi,
A = anna olla – opi päästämään irti tukalista tunteista,
U = ulkoile-liiku,
T = tauota tasaisesti
I = iloitse elämästä.

Erityisherkkä on kaikenlaisten yhteisöjen ilmapiiripuntari. Ja hän on juuri se yhteisön henkilö, joka tuntee ilman ääneen sanottuja sanoja toisen ihmisen tuskan sisällään, ja havaitsee kun toinen tarvitsee tukea, lohdutusta tai kannustusta.

 

1-2-3 Rauhoita herkkä hermosto:

 

-Pötkötä hetki piikkimatolla.
-Sulje silmät useita kertoja päivän aikana
-Joogaa
-Kävele
-Meditoi
-Nuku riittävästi
-Rentoudu säännöllisesti, kokeile TRE-harjoittelua
-Sammuta televisio, radio, tietokone ym. 60-120 minuuttia ennen nukkumaanmenoa
-Muista pienet paussit työpäivän aikana.
-Vähennä kahvin, teen ja sokeripitoisten juomien nauttimista, etenkin ilta-aikoina.

Mielenkiintoista erityisherkkyyden tutkimuksessa on havaita se, että sekä Sylvi-Sanni Manninen että Elaine N. Aron ovat julkaisseet kirjansa aiheesta samana vuonna 1999. Sattumaa vai jotain muuta? Mene ja tiedä.

Tämän ajan herkkyysmanifestistä käyneen hyvin seuraava E.M. Fosterin, ”What I believe”, teoksessa Two Cheers for Democracy. ”Uskon herkkien ja hienotunteisten aristokratiaan. He edustavat ihmisyyttä aidoimmillaan, kummallisen lajimme lopullista voittoa julmuudesta ja kaaoksesta. He suhtautuvat tunteikkaasti itseensä ja muihin, he ovat hienotunteisia olematta liian päällekäyviä, heidän rohkeutensa ei ole pöyhkeilyä vaan sietokykyä.” Eläköön erityisherkkyys


Kirjoittajat:
Karita Palomäki, psykofyysinen fysioterapeutti, META-Health Coach & Trainer, NLP Master ja Työnohjaaja
Terhi Mäkiniemi, työyhteisökouluttaja, muutosvalmentaja, coach, NLP Trainer,  Social Panorama Consultant

 

Lue lisää:
• Elaine N. Aron: HSP. Erityisherkkä ihminen (alkuperäisteos Highly Sensitive Person)
• Sylvi-Sanni Manninen: Outolintu, erilainen
• Susan Cain: Hiljaiset – introverttien manifesti
• Laurie, Helgoe: Introversion voima

 

Please follow and like us: